Uudet tekstit

3.11.2012

Le Grand Café de la Ville Josephine

Kävimme Taiteilijan kanssa Tallinnassa viettämässä syyslomaa muutaman päivän ajan. Luin uusimmasta Leivotaan-lehdestä jutun Tallinnan kahviloista. Yhdeksän kahvilaa oli esitelty, joista kahdessa ehdimme käydä (kolmessa jos mukaan ostettu tuote lasketaan). Ensimmäisenä iltana kävimme Josephine-kahvilassa, joka löytyi aivan vanhan kaupungin ytimestä osoitteesta Vene 16, 10123 Tallinn.

Menu


En ole koskaan käynyt yhtä sanoinkuvaamattoman kauniissa ja miellyttävässä kahvilassa. Aivan upea. Kahvila on saanut inspiraationsa 1920-luvun revyytähdestä Joséphine Bakerista. Matkan kohokohta oli itselleni tuo kyseinen kahvila. Tiedänpä ainakin minne mennä kun seuraavan kerran käy Tallinnassa.




Josephinesta sai maailman parasta kaakaota!















Suussasulavat suklaamuffinit



Tämän ohjeen löysin ikivanhasta suklaa-kirjasesta, jossa on ohjeita vaikka mihin suklaisiin herkkusiin. Nämä ovat suussa sulavia suklaamuffineita.



SUKLAISET MUFFINIT (n. 18 kpl)


100 g pehmeää voita
100 g hienoa sokeria (n. 1,2 dl)
2 kevyesti vatkattua munaa
2 rkl maitoa
50 g tummia suklaarakeita (veitsellä murskattu käy ihan yhtä hyvin)
150 g jauhoja (n. 2,3 dl)
1½ tl leivinjauhetta
25 g leivontakaakaota (n. 3 rkl)


1. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Aseta paperivuoat muffinipellin syvennyksiin. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja leivontakaakao keskenään.

2. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää vähitellen munat joukkoon vatkaten hyvin jokaisen lisäyksen jälkeen. Lisää hiukan jauhoja, jos seos alkaa juoksettua. Kaada maito sekaan ja lisää sitten suklaarakeet/-murska varoen sekaan.

3. Siivilöi jauhoseos kulhoon ja sekoita metallilusikalla tai -lastalla. Jaa taikina muffinimuotteihin ja sivele pinnat tasaisiksi.

4. Paista 180 asteessa 20 minuuttia tai kunnes muffinit nousevat hyvin ja ovat kimmoisia. Siirrä jäähtymään toiselle alustalle (esim. kakkuritilälle jos omistat sellaisen).



KUORRUTUS


225 g valkosuklaata
150 g kevyt tuorejuustoa


1. Sulata suklaa (esim. vesihauteessa) ja anna jäähtyä hieman. Kädenlämpöinen on ok, kunhan suklaa on vielä juoksevaa.

2. Vatkaa tuorejuusto pehmeäksi ja sekoita sitten suklaa joukkoon. LEvitä kreemi muffinien päälle ja nosta tunniksi jääkaappiin. Jos haluat koristella, tee se ennen kylmään nostamista.



VINKKI!!

Maun mukaan taikinaan voi sekoittaa tumman suklaan sijasta valkosuklaata tai vaikka pähkinärouhetta. Sekaan voi laittaa myös hienoksi raastettua appelsiininkuorta.









31.10.2012

Marenkipiiras

Muistan lapsuudestani kuinka äiti teki aina punaisista viinimarjoista (toisin sanoen punaherukoista) marenkipiiraan. SE oli parasta mitä olla saattaa.

Menneenä kesänä ehdotin äidilleni että koettaisimme tehdä tuota kyseistä piirasta taas kerran, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Soveltaen muutamaa eri leivontaohjetta, saimme kokoon leivonnaisen, joka ulkonäöllisesti ainakin vakuutti. Entä maku? Juuri niin taivaallisen hyvä kuin se oli lapsena!

Tällaisissa leivonnaisissa on aina vaara että aika kultaa muistot, mutta tässä tapauksessa ei onneksi käynyt näin. Tästä rohkaistuneena päätin jakaa tuon piiraan ohjeen.


NAM!

Piiraassa on ihana sekoitus makeutta ja kirpeyttä marengin ja punaherukoiden muodossa, ja pohjakin on mukavan ohut ja murea.



Marenkipiiras punaherukoilla


pohja:

100 g pehmeää voita / margariinia
½ dl sokeria
1 kananmuna
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta


- Vaahdota pehmeä voi ja sokeri sähkövatkaimella, lisää kananmuna joukkoon ja vatkaa tasaiseksi.

- Sekoita jauhot keskenään ja lisää pohjaan, vatkaa kaikki hyvin sekaisin.

- Voitele piirasvuoka ja paista 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, että pinta saa hiukan väriä.

- Tee tällä välin marenki:


(HUOM!! Jos käytössäsi on vain yksi pari sähkövatkaimen vatkaimia, pese ja kuivaa ne ennen marengin tekoa erittäin huolellisesti!!)


marenkitäyte:

3 valkuaista
1 dl hienoasokeria
ripaus vaniljasokeria

+ n. 2-3 dl punaherukoita


- Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi (mitä kovempi, sen parempi) ja lisää sokeri vähitellen kovaan valkuaisvaahtoon koko ajan voimakkaasti vatkaten. Vaahdon tulee olla kiiltävää ja sitkeää.

- Sekoita kuivat herukat varovasti nostelemalla valmiin marenkivaahdon joukkoon.

- Ota pohja uunista ja lisää täyte kuuman pohjan päälle. Täyte kannattaa asetella kokkareiksi ja levittää se reunoille saakka, sillä marenki ei leviä uunissa. 

- Paista 175 asteessa (Huom! Lämmön tiputus!) alatasolla n. 10-15 minuuttia, kunnes marenki saa kauniin värin.

Päivitysyritys

Onpas siitä aikaa kun viimeksi olen tänne mitään kirjoittanut. Ei vain jotenkin ole ollut innostusta/aikaa/rahaa/rahkeita/muu huono tekosyy.

Koetan parantaa tapani.

14.8.2012

"Carrie-kaulahuivi"

Kirjoitin joku aika sitten paljettipipon yhteydessä kirkkaan punaisesta kaulahuivista, joka Carriella on kaulassaan hänen muuttaessa takaisin vanhaan asuntoonsa erottuaan Mr. Bigistä. Noh. Oma versioni tuosta kaulahuivista on valmis!

Näyttää pinkiltä salaman johdosta. Väri on kuitenkin punainen.


Aito Chanelin (muistaakseni) kaulahuivi oli aika paljon pidempi, mutta päätin kerrankin tehdä sellainen huivin, jonka käyttö on hieman helpompi kun ei tarvitse kietoa montaa metriä neulosta kaulan ympärille. Nyt sen kietoo kerran.




Pipo on edelleen vaiheessa. Paljettien kiinnitys on melko hidasta puuhaa, kun jokaisen kiinnittää yksitellen. Kyllä sekin vielä valmistuu. Joskus. Kuva seuraa sitten kun se tapahtuu.

Kravatti

Tein Taiteilijalle syntymäpäivälahjaksi kravatin, jälleen Novitan ohjeella. Kovasti kiiteltiin ja pidettiin tekeleestä. Siitä tuli tällainen:


Neulepaita Novita-mallin mukaan

Johan. Ensimmäinen itse neulottu paita on valmis. Ja tuli vielä vallan mainio siihen nähden, että tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta kun teen jotain muutakin kuin virkatun peruspipon tai kaulaliinan.

Ohje löytyy Novita Kevät 2012 -lehdestä, malli numero 53: Naisen lyhythihainen neulepusero. Novita Hanko- ja Tennessee-langasta.

Tältä se näyttää ohjeessa:



Novita / Kevät 2012. Ohje numero 53: Naisen lyhythihainen neulepusero.

Ja tältä se näyttää minun tekemänäni. Itse jätin tosin pois tuon kauluksen ja lisäsin helmaan muutaman sentin pituutta. Hihatkin ovat lyhyemmät kuin ohjeessa, liekö tekijästä vai kauluksen puuttumisesta johtuvaa (oletan että kaulus tuo myös hihoihin hieman lisää pituutta). Olen kyllä ihan ylpeä tuosta paidasta, vaikka se ei ehkä ole aivan "oppikirjan mukainen".



Kuvanlaatu ei ole aivan paras, mutta eiköhän tästä sen verran saa selvää että näkee miten paita istuu ja laskeutuu.

Lähikuva neuloksesta. Ainaoikeaa koko paita. Tosin, paita saattaa olla päällä myös "väärinpäin".


5.8.2012

Päivittelyjä

En ole viime aikoina blogannut mitään. Osittain tämä johtuu omasta saamattomuudestani, kuin myös siitä että ei ole ollut aikaa tai energiaa tehdä mitään dokumentoimisen arvoista. Nyt alan vihdoin taas päästä puikkoihin ja purkkeihin kiinni.

Tein muutamia viikkoja sitten ensimmäistä kertaa elämässäni keitettyä mehua ja hilloa. Lisäksi olen ostanut neulelankoja. Paljon lankoja. Useita kymmeniä keriä.  Lisäksi sain isoäitini luota ison laatikollisen langan loppuja, joista ajattelin loihtia jotain kirjan Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta! ohjeista. Huh huh. Edellisetkin projektit ovat vielä keskeneräisiä. Mutta mikäpä tässä. Iltojen viiletessä on ihana istua kutomassa.

Postauksia lisää jahka saan jotain aikaiseksi ja / tai valmiiksi...



Sitä odotellessa, Taiteilijan blogi Piirroskirja tarjoaa katseltavaa. Suosittelen lämpimästi.

8.7.2012

Kokkailuja III

Kokeilimme Taiteilijani kanssa tehdä ruokaa, jossa ei olisi perunaa, pastaa taikka riisiä. Tänään teimme uunilohta, täytettyjä munakoisoja ja täytettyjä herkkusieniä tuoresalaatin kera. Täydellistä, etten sanoisi.


Sienien täytteenä oli paistettua soijarouhetta sekä eri juustoja (tuore-, feta-, valkohome- ja vuohenjuusto). Munakoisoissa tomaattia, uutta sipulia, munakoison "liha" sekä vuohenjuustoa, päällä gratiini.

Uunissa valmistumassa lohi.

Ja tältä ne näyttivät tullessa uunista: 




Herkkulautanen:


12.6.2012

Kokkailukokeiluja II

Minuun isku taas kerran hillitön leivontavimma. Päätin kokeilla Leila Lindholmin kirjasta Pala kakkua - ja paljon muuta löytyvää ohjetta isoäidin pikkuleipiin kolmella eri variaatiolla.

Kirja on ilmestynyt vuonna 2008 Kustannus-Mäkelä Oy:n kustantamana






Suklaapikkuleivät


Hillosilmä-Munck

Kaneli-sokeripikkuleivät

Perusohje, joka oli kaikkien noiden pikkuleipien pohjana oli tosi simppeli:


Isoäidin pikkuleivät  (n. 50 kpl)

 5½ dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1½ dl tomusokeria
300 g kylmää voita
½ - 1 rkl  kylmää vettä


1. Sekoita vehnäjauhot, perunajauhot ja tomusokeri kulhossa.
2. Kuutioi voi pieniksi kuutioiksi ja nypi ne sormin jauhoseokseen.
3. Lisää vesi ja vaivaa seos nopeasti taikinaksi. Älä vaivaa taikinaa liikaa - vain sen verran, että se juuri muodostuu.
4. Nosta  taikina muovipussissa jääkaappiin ja jäähdytä vähintään tunnin ajan.
5. Valitse maku.


Suklaaversioon: 1 annos pikkuleipätaikinaa ja 100 g tummaa hyvänlaatuista suklaata (70%) rouheena. Sekoita rouhe nopeasti taikinaan.

Hillosilmä-Munck: 1annos pikkuleipätaikinaa, hilloa. Paina jokaisen pikkuleivän keskelle kuoppa ja pudota veitsenkärjellinen valitsemaasi hilloa (itse käytin vadelmaa).

Kaneli-sokeri: 1 annos valmista taikinaa, 4 rkl sokeria ja 2 tl jauhettua kanelia. Paina jokaiseen pikkuleipään haarukalla "ristikko", voitele munalla ja sirottele pintaan kaneli-sokeriseosta.


6. Pyörittele taikinasta pieniä palloja ja paina ne litteiksi leivinpaperilla päällystetylle pellille. Paista pikkuleipiä 175 asteisen uunin keskitasossa n. 10 min eli kunnes ne ovat kauniin ruskeita.



Ostin tänään Kinuskikissan ihanan herkullisia ohjeita pullollaan olevan kirjan Kinuskikissa leipoo - Tervetuloa juhliin!

Julkaisuvuosi 2012, 2. painos. Kustantaja: Tammi.
Sormet syyhyää jo päästä kokeilemaan ohjeita. :)

Kesän käsitöitä II

Joskus tulee aina hinku katsella elokuvia sillä silmällä, että mitä kivaa niistä voisi koettaa toteuttaa. Yksi tällainen elokuva minulle on Sinkkuelämää 1 ja eritoten Carrien vaatteet ja asusteet.


Tiedättehän tuon kohtauksen, jossa uuden vuoden aattona Carrie juoksee läpi Manhattanin Mirandan luokse pyjamassa, turkissa ja paljettipipossa. Myönnän, en ehkä itse kulkisi pitkin kyliä ja toreja vastaavassa kokonaisuudessa, mutta se pipo!!!

Kyseisestä innostuneena aloin tehdä itselleni ensi talveksi omaa versiota. Tällä hetkellä se näyttää tältä:


Vaiheessa olevan pipo

Hopeita kuppipaljetteja ja hopeita siemenhelmiä
Työstäminen kesken


 Näyttää melko kotikutoiselta, mutta niin minun mielestäni pitääkin. Pipon lanka on Novitan 7 veljestä, virkattu kaksinkertaisena 7.0 koukulla. Koska en ole pipoja virkannut sitten yläasteen, käytin ohjenuorana pipolle Novita Talvi 2011 -lehden ohjetta 71: Aikuisen virkattu lippapipo. Lipan tosin jätin pois.

Pipolle voisi sopia kaveriksi punainen huivi samaisesta leffasta:



Postaan valmiista piposta vielä kuvan.

27.5.2012

Kesän käsitöitä I

Tein kesäiltoja/-öitä varten varpaille lämmittimet, "varvikkaat".

Ohjeen löysin täältä: http://tyttokylmanmaan.blogspot.com/2011/08/varvikkaat.html. Ihanasti lämmittävät iltaisin viluvarpaita.




Tekeillä on paljon muitakin käsitöitä. Postauksia tulee sitä mukaa kun saan valmista.

21.5.2012

kokkailukokeiluja I

Tein leipää. Ensimmäisen kerran jotain muuta kuin niitä iänikuisia sämpylöitä.

Ohjeen löysin Pullahiiren blogista:

 http://pullahiiri.com/blog/2315807/tuoretta-leipaa/


Hieman muuntelin tuota ohjetta raaka-aineiden tarpeen mukaan, mutta hyvää tuli. Lisäsin myös päälle kurpitsansiemeniä. Nam!

 Parhautta juuri uunista tulleena ja päälle sipaisu voita/leipärasvaa.

Leipä ennen uunia

200 astetta ja 35 min.

8.5.2012

Kesän kasveja

Nyt on kesä todella lähellä. Bongasin virallisesti myös tältä Keski-Suomesta merkin siitä, että kevät on hyvin pitkällä.






On sitä omassa asunnossakin alkanut kevät. Vaikka en ole mikään viherpeukalo, yritän jälleen kerran saada vihreää elämää asuntooni.


viherkrassi, salaatti ja basilika

4.5.2012

Lapsuus mahtui laatikkoon

Kävin kotona vanhempieni luona, ja kävin tutkimassa talomme parvella minun ja veljeni lapsuuden leikkikaluja. Melkoinen nostalgia ryöppy.


Nuo tikapuut parvelle tuntuvat nykyisin paljon pelottavammilta kuin miltä ne tuntuivat silloin polvenkorkuisena tyttönä, kun tuolla leikittiin. Ja mitä aarteita se kätki silloin sisäänsä - ja kätkee yhä edelleen.


Kuinka pieneen tilaan lelut voivatkaan mahtua? Varsinkin kun niitä on melkoisesti....

Pöytäfutis ja autorata. Minäkin olen näillä muutamia kertoja pelannut, vaikka eivät varsinaisia "tyttöjen leluja" olekaan. Pitäisiköhän kesällä ottaa veljen kanssa turnausta..?

Tämä laatikko oli TÄYNNÄ pehmoleluja. Muutamia vuosia takaperin vein suurimman osan pehmoista lasten päiväkotiin. Siellä niistä on varmaan kuitenkin enemmän iloa.. Toki kaikkein rakkaimmat pehmolelut ovat yhä tallessa.


Ja sitten MINUN aarteeni:
 
En ollut valikoiva siitä leikinkö Barbie- vai Cindy-nukeilla. Niitä oli aikalailla 50-50. Toki muutama erikoisnukkekin tuolta kasasta löytyy, kuten Pocahontas ja Melanie B.


Sinisessä laatikossa vaatteet, keltaisessa asusteet ja muuta pikkutavaraa
BEHOLD!!! Barbien Vaaleanpunainen Cadillac.

Oman tien kulkija (ja leikkijä). Lävistykset, mustat silmämeikit ja tussilla värjätyt ja itseleikatut hiukset. Tämän kohtalon koki useampi kuin yksi nukke.

Paul x 2: surffari (jonka pitkä letti oli aivan PAKKO leikata) sekä metroseksuaali (no ei kai, se oli rokki-Paul!)
Yksiö
Kaikki itseään kunnioittavat tyttönuket eli yksiössä, ei alavartalorajoitteisen miesnuken kanssa. (Huomaa seinällä "juliste" rokki-Paulista)



Aivanpa tekisi mieleni tutkiskella millä kaikella kivalla matskulla leikinkään. Mutta jääköön se toiselle kertaa.