Ajatuksia

Kevät on jo pitkällä. Aurinko alkaa vähitellen lämmittää ja luonto herää taas talven jäljiltä eloon. Kevään aurinkoiset ja lämpöiset päivät ovatkin pitkän ja pimeän talven jäljiltä enemmän kuin tervetulleita. Tosin, kevät tuo mukanaan myös katu- ja siitepölyt, mikä aiheuttaa jokavuotista tuskan aikaa.

Kohta on taas kesä. Olo on jotenkin surullisen kaihoisa. Opintoni ovat jo sen verran pitkällä, että tämä kalenterivuosi on viimeinen nykyisessä opinahjossani. Kesä menee gradun viimeistelyyn ja ensi syksy viimeisten kurssien suorittamiseen. Joulukuussa 2012 olen FM. Täytyisi alkaa miettiä, mitä seuraavaksi..

On pelottava ajatus, että puolen vuoden kuluttua olen tyhjän päällä ja taas lähtökuopissa. Tiedän, että voisin aina ryhtyä jatko-opiskelijaksi ja aloittaa väitöskirjan tekemisen, ja tiedän myös sen, että ura akateemisella alalla tavallaan kyllä myös sopisi minulle. Suosittelijoitakin saisin varmasti laitoksen henkilökunnasta muutaman kappaleen. Mutta. Kaipaan elämääni jotain muutakin, mitä en osaa kyllä vieläkään määritellä. Olen koettanut saada siitä selvää kohta jo toista vuotta.

Kuten blogista on saattanut aina välillä saada viiteitä, tahtoisin konkreettisesti tehdä jotain. "Käsityöläisyys" on houkutellut minua jo useamman vuoden ajan, kiinnostuksen seilatessa vaatealalta huonekaluihin ja muun muassa kondiittorin töihin. Stylistin ammattikin voisi ehkä olla mukavaa, mutta enpä tiedä.. Vaikea kun pitäisi tietää mitä haluaisi tehdä. Eihän sitä toki tarvitse vielä löytää loppuelämäkseen kutsumusta, mutta olisi hienoa jos vähitellen osaisi alkaa päättää mitä tahtoisin tehdä elämässäni edes nyt. Äitini tosin sanoo, ettei valmiissa maailmassa ole minnekään kiire. Mutta kärsimättömälle luonteelle se on vähän haastava neuvo. Täytyy pohtia ja puntaroida. Kokeilla, erehtyä ja yrittää uudelleen. Aikaa on, vaikka haluaisinkin kaikki heti ja nyt.

Avain Italiaan -elokuva

Sain joululahjaksi isoveljeltäni Finnkinon leffalippuja. Tänään käytin toiseksi viimeisen lipun (umpeutuvat 3.5.2012, joten hieman kiire tulee jos aion käyttää ne kaikki). Katsoin elokuvan Avain Italiaan.


Elokuvasta: (http://www.avainitaliaan.fi/elokuva)

Cabella on 19-vuotias orpotyttö, joka ei koskaan ole tuntenut vanhempiaan. Kun Max-setä kuolee, Cabella saa perinnöksi vanhan avaimen, joka johdattaa hänet rapistuneeseen taloon pienessä italialaisessa vuoristokylässä.


Hylätyn talon vaatekaapista löytyy Cabellalle sopivia vaatteita ja eräänä iltana hän tutustuu 9-vuotiaana kuolleen nuohoojapojan Angelon haamuun. Vähitellen alkaa käydä ilmi, mikä liittää hänet kylään ja kyläläisiin ja Cabella ystävystyy naapurissa asuvien kolmen sisaren kanssa. Isosisko Maria on rakastunut salaperäiseen intialaiseen aristokraattiin, jolla on linna kylän laidalla. Sophia kiertää luonnossa piirtämässä eläimiä ja kasveja ja pikkusisko Giulia odottaa komean Romeon saapuvan bussilla kylään. Yksinäisyyden jäädyttämät tunteet alkavat herätä ja Cabella pääsee uuden elämän alkuun. Linnassa järjestetyissä juhlissa myös siskosten romanttisista haaveista voi vihdoin tulla totta.


Avain Italiaan on lukuisilla festivaaleilla palkittu elämänmyönteinen, romanttinen tarina, joka jättää hymyn huulille.


Itse elokuva oli tarinallisesti melko kädenlämpöinen, mutta käsitöistä ja vaatekulttuurista kiinnostuneelle se tarjosi silmäkarkkia enemmän kuin tarpeeksi.